header

 

 Liity jäseneksi

Hae sivuilta

Apuvälineet ja oikea ohjeistus vähentävät ratkaisevasti hoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivoja

Virpi Fagerstrom kuva nettiin

TtM Virpi Fagerström seurasi väitöstyössään kolmen vuoden ajan kahteen ryhmään jaettuja hoitajia. Toinen ryhmä sai käyttöönsä nykykäytäntöjä enemmän apuvälineitä sekä riittävän ohjeistuksen niiden käyttöön. Toinen ryhmä teki työtä totuttuun tapaan.

- Kolmen vuoden aikana hoitajien raportoimat niskavaivat vähenivät 72 prosentilla niillä osastoilla, joilla hoitotyön ergonomiaa kehitettiin. Pelkästään potilaan alle pedattavan liukulakanan oikea käyttö vähentää ratkaisevasti hoitajien niska- ja hartiaseudun vaivoja.

Heikkokuntoisten potilaiden avustaminen kuormittaa hoitajien työtä, ja saattaa aiheuttaa hoitajille liikuntaelinvaivoja sekä niistä johtuvia sairauspoissaoloja. Fagerströmin havaintojen mukaan nostimien tai pienoisapuvälineiden kaltaisten ergonomisen apuvälineiden käyttö keventää hoitajien avustustyötä. Kun apuvälineet valitaan potilaan toimintakyvyn mukaan, ne edistävät myös potilaiden kuntoutumista.

- Hoitajien tietoja ja taitoja voidaan lisätä avustustaitokoulutuksella. Hoitajien avustustaidon kehittymisestä viidennes selittyi koulutusaktiivisuudella ja myönteisellä suhtautumisella oppimiseen, Fagerström sanoo.

Apuvälineitä ei aina osata käyttää

Fagerströmin havaintojen mukaan vanhustenhuollon osastoilla ei yleensä ole riittävästi apuvälineitä heikkokuntoisten potilaiden avustamiseen.

- Se aiheuttaa hoitajille työturvallisuusriskejä. Esimerkiksi seisomanojanostimien avulla potilaat voitaisiin avustaa sängystä WC:hen tavalla, joka on vanhuksen kannalta kuntouttavaa ja hoitajan kannalta turvallista, Fagerström sanoo.

Toiseksi esimerkiksi hän nostaa Suomessa melko laajasti käytössä olevat liukulakanat. Jopa kokeilukohteessa niitä oli käytetty väärin, jolloin niiden apu kutistui olemattomaksi.

- Liukulakana oli aiemmin pedattu väärin, esimerkiksi liian paljon potilaan jalkojen alle. Lakana pitää pedata kitkakohtaan eli takamuksen ja niskan väliselle alueelle. Oikein pedattuna liukumateriaali keventää merkittävästi potilaan vetämistä esimerkiksi sängyn toiseen reunaan, jotta hänet voi kääntää kyljelleen, Fagerström sanoo.

Fagerströmin mukaan hoitajat tarvitsevatkin lisätietoa potilaiden avustamisessa käytettävistä seisoma- tai liinanostimista sekä mahdollisuuksista selvitä avustuksesta pienoisapuvälineiden avulla.

- Vanhustenhuollossa on tärkeää kehittää työtä ergonomisemmaksi, sillä se edistää hoitajien työssä jaksamista ja parantaa hoidon laatua. Pysyvien muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan määrätietoista kokonaisvaltaista kehittämistä, esimiesten sitoutumista ja eri toimijoiden roolien määrittelyä, Fagerström sanoo.

Ergonomiamuutokset jäivät pysyviksi

Tutkimuksessa selvitettiin ergonomiatoimenpiteiden vaikutuksia vanhustenhuollon johtamis- ja työkäytäntöihin, hoitotyön fyysiseen kuormittavuuteen, hoitajien avustustaitoon ja liikuntaelinterveyteen.

Muutoksen kokeneilla kuudella interventio-osastolla ja kuudella verrokkiosastolla työskenteli yhteensä 292 hoitajaa.

Tutkimuksen mukaan työn fyysiset kuormitustekijät vähentyvätkin merkittävästi vanhustenhuollossa, kun osastoilla kehitetään ergonomiaa, sovitaan työnjaosta, hankitaan apuvälineitä ja otetaan tutkimustietoon perustuvat avustustavat käyttöön.

- Toimintatavan muutoksia edistävät esimiesten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoitajan omakohtainen hyöty ja potilaiden kuntoutuminen, Fagerström sanoo.

Hänen havaintojensa mukaan ergonomian aikaansaamat myönteiset muutokset olivat pysyviä ja ne laajenivat muille osastoille.

- Ergonomiaa tehostaneille osastoilla henkilöstön ergonomiatietämys kasvoi, keskinäinen yhteistyö lisääntyi, tehtävien vastuut määriteltiin tarkemmin ja työturvallisuusprosessit selkiytettiin, Fagerström sanoo.

Terveystieteiden maisteri Virpi Anneli Fagerströmin väitöskirja ”Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä - monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa” tarkastettiin 15.3.2013 Turun yliopistossa. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Tuula Putus.

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/88075

TtM Virpi Fagerström on syntynyt 1977 Porissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1996 Hämeenlinnan yhteiskoulusta. Hän on valmistunut fysioterapeutiksi 1999 Turun ammattikorkeakoulusta ja terveystieteiden maisteriksi 2005 Jyväskylän yliopistosta. Fagerström toimii tutkijana Työterveyslaitoksella. Väitös kuuluu työterveyshuollon alaan.

Työterveyslaitoksen tutkimusta rahoitti Työelämän kehittämisohjelma Tykes ja Työsuojelurahasto.

_______________________________________________________________________

 

Uutisikkuna: Fysioterapia ja kuntoutus mediassa