header

Hae sivuilta

”Meillä ei ole ollut tapana”

Kahdeksankymppinen äitini pääsi lonkkaleikkaukseen. Menin itse jo kaksi lonkkaleikkausta läpikäyneenä äidin tueksi ja toiseksi korvapariksi suuren keskussairaalan lääkärin vastaanotolle.

Olin työssäni törmännyt tutkimustuloksiin, joiden mukaan preoperatiivinen eli jo ennen leikkausta annettu fysioterapia auttaa lonkkaleikattua toipumaan operaatiosta nopeammin. Siksi avasin vastaanoton loppupuolella suuni ja pyysin, että lääkäri kirjoittaisi äidilleni lähetteen yhteen fysioterapiakäyntiin, jolla hän saisi ennen leikkausta opastusta mm. kyynärsauvojen kanssa kävelyyn.

Lääkärin vastaus oli tyrmäävä. Pienen hiljaisuuden jälkeen lääkäri lausui mielessäni siitä asti kummitelleen lauseen ”Meillä ei ole ollut tapana”.

Voitte kuvitella, miten ”motivoiva” lääkärin lause oli. Se oli kuin kylmää vettä suureen leikkaukseen valmistautuvan iäkkään ihmisen kasvoille, vaikka toiveen olikin esittänyt hänen tyttärensä.

Lähdimme vastaanotolta ilman lähetettä. Tosin tietoisina siitä, että pääseehän fysioterapiaan ilman lähetettäkin – taivaan kiitos. Mutta: se motivaatiopuoli! ”Kun ei lääkärikään pitänyt tärkeänä…”

Törmäsin samaan lauseeseen samassa keskussairaalassa myöhemminkin. Silloin lausujana oli jälkitarkastuksen tehnyt, asiaan erikoiskoulutettu hoitaja. Odotin koko jälkitarkastuskäynnin ajan, milloin sanat fysioterapia ja kuntoutus tulevat esiin. Ne eivät tulleet.

Siksi avasin vastaanoton päätteeksi taas suuni ja kysyin, voisiko äitini saada lähetteen fysioterapiaan. Hoitajan vastaus: ”Meillä ei kyllä ole ollut tapana… Mutta minä pyydän, että lääkäri kirjoittaa lähetteen.” Hatunnosto hoitajalle! Lähete tuli postissa muistaakseni parin viikon viiveellä.

”Meillä ei ole ollut tapana” -lauseen kuuleminen kahden eri hoitohenkilön suusta samassa talossa kertoi minulle, että kyse oli linjasta.

Ajattelin, miten tärkeitä nuo linjaukset ovat: niistä riippuu, saako ihminen kuntoutusta vai ei. Motivoidaanko ja kannustetaanko häntä kuntoutumaan aktiivisesti vai ei. Lääkärin sana on varsinkin monelle iäkkäälle ihmiselle mitä tärkein kannustin.

Tämä kokemukseni muistui mieleeni, kun luin tällä viikolla uutista, jonka otsikko kuului ”Lääkärien ja fysioterapeuttien huono yhteistyö pitkittää suomalaisten selkävaivoja”.

 Mietin, että ei vain selkävaivoja.

Onneksi on jo paljon lääkäreitä, jotka ovat ymmärtäneet fysioterapian ja kuntoutuksen tärkeyden ja ohjaavat potilaitaan aktiivisesti kuntoutukseen.  

Asiaa vauhdittamaan ovat tulleet vaikuttavuustutkimukset. Ne antavat mitä tärkeintä tietoa siitä, millainen hoito ja kuntoutus eri tilanteissa on vaikuttavaa ja millainen ei. Hyötyykö tämä potilas enemmän leikkauksesta vai kuntoutuksesta? Ja jos veitsi välähtää: Tarvitaanko jatkoksi kuntoutus?

Ettei sitä enää unohdettaisi, vaikka aikaisemmin ei olekaan ollut tapana...

 

Kanta-juna vie ja fysioterapeutit vikisee!
Uusi vuosi, uudet haasteet
 

Kommentit 4

Vieras - Erkki Laihorinne ft päiväyksellä 12.02.2015 15:45

Tämä on erittäin osuvasti ja ansiokkaasti esiintuotu ongelma, mikä meillä Suomessa on vallinnut vuosikymmeniä ja vallitsee valitettavasti vieläkin monin paikoin. Ruotsissa on jo ajat sitten todettu, että kaikki tulee kuntouttaa leikkausten ja muidenkin sairaalahoitoa vaativien toimenpiteiden ja hoitojen jälkeen. Mitä nopeammin kuntoutus aloitetaan sen parempi tulos ja vähemmän kustannuksia. Joskus, ja itseasiassa aika useinkin jopa, preoperatiivinen kuntoutus saattaa tehdä itse operaation tarpeettomaksikin. Jos parempi kuntoista, vaikkakin lähes yhtä kulunutta lonkkaa aletaan jumpata samalla kun leikattua lonkkaa kuntoututetaan, niin usein käykin niin, että parempi kuntoisen lonkan leikkausta ei tarvitse tehdä koskaan. Siitä sitten voisi jokainen päätellä miten paljon voitaisiin säästää jos kuntoutus aloitettaisiin, siinä viheessa kun ensimmäiset oireet ovat ilmaantuneet ja asiakas on mennyt lääkäriin hakemaan apua. Niitä paikkoja missä on tapana määrätä Buranaa on vielä liian paljon. Näyttää nyt jo siltä, että kansantaloutemme ei tätä tilannetta kestä, puhumattakaan kansan hyvinvoinnista.

Tämä on erittäin osuvasti ja ansiokkaasti esiintuotu ongelma, mikä meillä Suomessa on vallinnut vuosikymmeniä ja vallitsee valitettavasti vieläkin monin paikoin. Ruotsissa on jo ajat sitten todettu, että kaikki tulee kuntouttaa leikkausten ja muidenkin sairaalahoitoa vaativien toimenpiteiden ja hoitojen jälkeen. Mitä nopeammin kuntoutus aloitetaan sen parempi tulos ja vähemmän kustannuksia. Joskus, ja itseasiassa aika useinkin jopa, preoperatiivinen kuntoutus saattaa tehdä itse operaation tarpeettomaksikin. Jos parempi kuntoista, vaikkakin lähes yhtä kulunutta lonkkaa aletaan jumpata samalla kun leikattua lonkkaa kuntoututetaan, niin usein käykin niin, että parempi kuntoisen lonkan leikkausta ei tarvitse tehdä koskaan. Siitä sitten voisi jokainen päätellä miten paljon voitaisiin säästää jos kuntoutus aloitettaisiin, siinä viheessa kun ensimmäiset oireet ovat ilmaantuneet ja asiakas on mennyt lääkäriin hakemaan apua. Niitä paikkoja missä on tapana määrätä Buranaa on vielä liian paljon. Näyttää nyt jo siltä, että kansantaloutemme ei tätä tilannetta kestä, puhumattakaan kansan hyvinvoinnista.
Vieras - Terttu Leppänen päiväyksellä 19.02.2015 10:24

Ehdottomasti tarvitaan opastettua kuntoutusta,leikkauksen jälkeen. muuten lihakset surkastuvat

Ehdottomasti tarvitaan opastettua kuntoutusta,leikkauksen jälkeen. muuten lihakset surkastuvat
Vieras - Terttu leppänen päiväyksellä 19.02.2015 10:00

lonkkaleikkauksesta,oli lian pitkä aika kun sairaalan taholta ei ohjattu fysioterapiaan.itse hakeuduin kuntoraumaan.sain tosi paljon hyvää hoitoa ja ohjeita kotiläksyksi. Rautaista ammattitaitoa Harrilta .Erikalle myös kiitokset.

lonkkaleikkauksesta,oli lian pitkä aika kun sairaalan taholta ei ohjattu fysioterapiaan.itse hakeuduin kuntoraumaan.sain tosi paljon hyvää hoitoa ja ohjeita kotiläksyksi. Rautaista ammattitaitoa Harrilta .Erikalle myös kiitokset.
Vieras - Liisa Matikainen päiväyksellä 13.03.2015 11:42

Ohjaan yrityksessämme allasfysioterapiana niveljumppaa pienryhmälle. Asiakkaani oli aktiivinen itse, kun tiesi, että allasjumppa on hyvä ennen polvinivelleikkausta. Hän kokosi allasryhmän ja kävi pari kuukautta ennen leikkausta allasryhmässä jumppaamassa.
Leikkauksen jälkeen hän jatkoi noin 1,5kk.n kuluttua ja kertoi, että hänen polvensa liikelaajuus ja voimat olivat palautuneet harvinaisen nopeasti. Lääkärin vastaanotolla oli kysytty, mistä se johtuu, ja hän oli vakuuttunut, että allasfysioterapia oli sen tehnyt.

Ohjaan yrityksessämme allasfysioterapiana niveljumppaa pienryhmälle. Asiakkaani oli aktiivinen itse, kun tiesi, että allasjumppa on hyvä ennen polvinivelleikkausta. Hän kokosi allasryhmän ja kävi pari kuukautta ennen leikkausta allasryhmässä jumppaamassa. Leikkauksen jälkeen hän jatkoi noin 1,5kk.n kuluttua ja kertoi, että hänen polvensa liikelaajuus ja voimat olivat palautuneet harvinaisen nopeasti. Lääkärin vastaanotolla oli kysytty, mistä se johtuu, ja hän oli vakuuttunut, että allasfysioterapia oli sen tehnyt.